Tämä on vanha versio dokumentista!
Domatiya
- Hallinto: demokratia
- Pääkaupunki: Mawaru Zhar
rottalaiset, vetehiset, haltiat
- Kielet: shobar
- Vienti: herhiläissilkki, taikaesineet, hornanruuti, alkemia, mineraalit, paperi
- Tuonti: turkikset
Domatiya on pitkä ja jokseenkin eristäytynyt maa, jonka kehityskulku ja kulttuuri eroaa huomattavasti sen rajanaapureista Kruunulakeudella. Ennen ihmisten tuloa sen hallinnosta kiistelivät shomarit ja haltiat, mutta thessalit syrjäyttivät siellä haltiat jo kauan ennen nykyisen kalenterin alkua, kun vastaava vallankaappaus tapahtui Kruunulakeudella. Sota jatkui shomareiden ja thessaleiden välillä, kunnes osapuolten välille solmittiin rauhansopimus, joka on pitänyt toistaiseksi.
Vuoteen 606 asti Domatiya oli keisarikunta, viimeisimpänä Malakarien suvun johtama sellainen. Maan historiaan sisältyy niin synkkiä kuin rauhallisia aikoja, mutta loppua kohti yhä korruptoituneemmaksi ja ankarammaksi muuttunut hallinto sysäsi liikkeelle vallankaappauksen, jonka jäljiltä Domatiyaa on hallittu demokratialla.
Ilmasto ja luonto
Punainenmeri lämmittää Domatiyan pohjoisosaa, jossa vallitsee subtrooppinen ilmasto. Siellä kesä on pitkä, kuuma ja sateinen, kun taas talvi kestää lyhyen tovin ja on kuiva ja kylmähkö. Edes talvella lämpötila harvoin putoaa pakkaselle. Metsät koostuvat jykevistä tammista, vaahteroista ja pyökeistä, ja vahvat köynnökset kiemurtelevat niiden rungoilla. Orkideat ja alppiruusut koristavat monia kolkkia.
Eteläisessä Domatiyassa ilmasto muuttuu lauhkeaksi, ja ikivihreät lehtipuut muuttuvat ruskan väreissä hehkuviksi lajeiksi syksyisin. Muutamia havupuita esiintyy, ja niiden määrä kasvaa Jäävalaa lähestyttäessä. Kesä on hieman vähemmän helteinen, mutta vettä sataa runsaasti ympäri vuoden. Talvi on myös kylmempi. Ylängöt ovat kuivempia ja kylmempiä, minkä vuoksi asutus on keskittynyt laaksoihin ja rannikolle.
Eläimet ja uhat
Eläinkanta on huomattavasti monipuolisempi laaksoissa ja pohjoisessa Domatiyassa kuin ylängöillä ja etelässä. Villisikoja, vuohia, muntjakki-hirviä ja karhuja esiintyy koko maassa. Suotuisilla alueilla on myös villejä jakkeja (joskin niitä on paljon runsaammin kotieläiminä), kettuja ja villikissoja. Pohjoisessa voi tavata liskoja ja pieniä apinoita. Vuorilla elämä on paljon harvemmassa, mutta sitäkin vaarallisempaa. Monet Kiellettyjen vuorien olennoista ovat tunnettuja vain tarinoista, sillä luotettavaa tietoa ei ole juuri kerätty.