Domatiya

Domatiya on pitkä ja jokseenkin eristäytynyt maa, jonka kehityskulku ja kulttuuri eroaa huomattavasti sen rajanaapureista Kruunulakeudella. Ennen ihmisten tuloa sen hallinnosta kiistelivät shomarit ja haltiat, mutta thessalit syrjäyttivät siellä haltiat jo kauan ennen nykyisen kalenterin alkua, kun vastaava vallankaappaus tapahtui Kruunulakeudella. Sota jatkui shomareiden ja thessaleiden välillä, kunnes osapuolten välille solmittiin rauhansopimus, joka on pitänyt toistaiseksi.

Vuoteen 606 asti Domatiya oli keisarikunta, viimeisimpänä Malakarien suvun johtama sellainen. Maan historiaan sisältyy niin synkkiä kuin rauhallisia aikoja, mutta loppua kohti yhä korruptoituneemmaksi ja ankarammaksi muuttunut hallinto sysäsi liikkeelle vallankaappauksen, jonka jäljiltä Domatiyaa on hallittu demokratialla.

Punainenmeri lämmittää Domatiyan pohjoisosaa, jossa vallitsee subtrooppinen ilmasto. Siellä kesä on pitkä, kuuma ja sateinen, kun taas talvi kestää lyhyen tovin ja on kuiva ja kylmähkö. Edes talvella lämpötila harvoin putoaa pakkaselle. Metsät koostuvat jykevistä tammista, vaahteroista ja pyökeistä, ja vahvat köynnökset kiemurtelevat niiden rungoilla. Orkideat ja alppiruusut koristavat monia kolkkia.

Eteläisessä Domatiyassa ilmasto muuttuu lauhkeaksi, ja ikivihreät lehtipuut muuttuvat ruskan väreissä hehkuviksi lajeiksi syksyisin. Muutamia havupuita esiintyy, ja niiden määrä kasvaa Jäävalaa lähestyttäessä. Kesä on hieman vähemmän helteinen, mutta vettä sataa runsaasti ympäri vuoden. Talvi on myös kylmempi. Ylängöt ovat kuivempia ja kylmempiä, minkä vuoksi asutus on keskittynyt laaksoihin ja rannikolle.

Eläinkanta on huomattavasti monipuolisempi laaksoissa ja pohjoisessa Domatiyassa kuin ylängöillä ja etelässä. Villisikoja, vuohia, muntjakki-hirviä ja karhuja esiintyy koko maassa. Suotuisilla alueilla on myös villejä jakkeja (joskin niitä on paljon runsaammin kotieläiminä), kettuja ja villikissoja. Pohjoisessa voi tavata liskoja ja pieniä apinoita. Vuorilla elämä on paljon harvemmassa, mutta sitäkin vaarallisempaa. Monet Kiellettyjen vuorien olennoista ovat tunnettuja vain tarinoista, sillä luotettavaa tietoa ei ole juuri kerätty.

Thessalit ovat suurin väestöryhmä Domatiyassa ja vastaavat sen hallinnosta. Muihin lajeihin suhtaudutaan Domatiyassa neutraalimmin kuin Kruunulakeudella.

Pitkäkestoisen diplomatian ja vaikuttamisen ansiosta rottalaisilla on maassa parempi asema kuin muualla Isariassa: sitkeistä stereotypioista huolimatta heillä on täysi kansalaisuus Domatiyassa ja mahdollisuus harjoittaa ammatteja, jotka olisivat muualla silkkaa utopiaa. Tästä huolimatta heillä on vahva ryhmäidentiteetti, eikä Domatiyan laki tunnu ulottuvan rottalaisslummeihin saakka.

Sotaisan historian jälkeen kilirit nauttivat myös nykyään kansalaisen asemasta, mutta eivät yleensä miellä itseään domatiyalaisiksi tai välitä sotkeutua thessalien politiikkaan.

Kahnauksista haltioiden kanssa on vielä kauemmin aikaa kuin kilirien kanssa käydyistä sodista, joten vihamielisyys heitä kohtaan on ehtinyt laantua. Haltiat ovat kuitenkin varovaisia ja pysyttelevät poissa julkisilta paikoilta, sillä Domatiyan pimeässä marketissa on suuri kysyntä erilaisille haltioiden osille, joita käytetään alkemiassa ja uskomushoidoissa. Diplomaattisten ulkosuhteiden takia haltioilla ei ole kansalaisen asemaa maassa.

Vetehisiin suhtaudutaan myös melko neutraalisti: he ovat mainioita työntekijöitä satamissa ja eivät ole aiheuttaneet aseellisia konflikteja suoraan Domatiyan kanssa. Heitä pidetään tosin jopa vähemmän sivistyneenä kansana kuin rottalaisia, minkä vuoksi heidän tietoa ja viisautta usein väheksytään.

• Tulihuippu: volkaaninen ja karu alue, jossa sijaitsee myös reitti Hornaan
• Shabazarin viidakko: kilirien hallinnoima trooppinen alue
• Merenvarsi: reheviä laaksoja ja petollisia vuoria. Paljon asukkaita, viihdettä ja kulttuuria
• Taldaari: uskonnollinen keskittymä, paljon kaivostoimintaa
• Farninmaa: metsäinen ja vuoristoinen syrjäseutu
• Etelälaaksot: alavaa maata ja viljelyksiä, ruohoaroja. Monikulttuurisin alue Goulhanin, Merlen ja Jäävalan rajalla
• Vainolanmaa: kirouksien ja hirviöiden riivaama metsäinen ja vuoristoinen osa