Taikuus

Loitsimisessa on kolme vaihetta:

1. Sanan valinta
2. Tavoitteen selventäminen: mitä loitsulla halutaan saada aikaan
3. Hinnan määrittäminen

Loitsimiseen on kuusi eri metodia. Jokaisella metodilla on vahvuutensa ja heikkoutensa:

• Epäjärjestetyn listan osaItsetuntemus vaatii äärimmäistä itsekuria ja kestävyyttä. Sitä harjoitetaan lähinnä mysteerikulteissa ja luostareissa, joissa toistuvat askeettiset harjoitukset hiovat sisäisiä voimia huippuunsa. Heikkoutena itsetuntemuksessa on se, että se voi kohdistua vain omaan kehoon.
• Jumalyhteys vaatii voimallisen olennon, joka tahtoo hahmon palvelijakseen. Tyypillisiä voimanantajia ovat jumalat, paholaiset, varjotitaanit, keijut ja muut tosimaailman ulkopuoliset olennot. Loitsimisen keskiössä on suhteen ylläpito, joka voi vaatia tehtävien suorittamista, palvomista ja käyttäytymissääntöjä.
• Kaavataikuus saa voimansa tiettyjen rituaalien pilkuntarkasta toistamisesta. Hyviksi todettuja loitsuja vartioidaan mustasukkaisesti, ja niitä jaetaan vain niille, jotka ovat osoittaneet oppimiskykynsä, varallisuutensa ja verkostonsa. Loitsut vaativat materiaaleja: musteita, yrttejä, alkemistisia aineita ja värejä.
• Luontoyhteys tarkoittaa ympäröivän maailman tuntemista ja sen muovaamista. Druidit ja kyläparantajat suostuttelevat energiaa liikkumaan yhdestä kolkasta toiseen, hoivaten sairaita ja kasvattaen kukistä ryteikköjä. Luontoyhteyden oppiminen vaatii kärsivällistä ja nöyrää mieltä, eikä luontoa voi pakottaa.
• Henkiyhteys on meedioiden ja manipuloijien metodi. Sillä joko kanavoidaan henkiä toteuttamaan loitsijan tahtoa tai tartutaan vastustajan sieluun. Haitta: loitsijat vetävät puoleensa myös ei-toivottuja henkiä.
• Uhrimagia on oikotie loitsimiseen: se vaatii vain oikeat sanat ja riittävän uhrin, ja lopputulos on väkevää - ja usein vaarallista - taikuutta.

On joitakin rajoituksia, jotka koskevat kaikkia loitsuja.

1. Paikasta toiseen ei voi teleportata, ainoastaan liikkua nopeasti.
2. Tyhjästä ei voi luoda pysyvää
3. Kutsutut olennot ovat vain varjo oikeasta olemuksesta, ja vahinko niihin ei vaikuta alkuperäiseen olentoon.

Edes magialla ei voi luoda asioita tyhjästä. Vaikka mauttoman puurovellin loitsija näyttää luovan seurueelle aamupalaa ilmasta, puurolla on jokin lähde. Se saattaa olla loitsijan omaa elämänvoimaa, maagisten voimalinjojen energiaa muutettuna ravinnoksi tai jopa varastettua läheisten kylien keittiöistä. Mitä vaativammasta loitsusta on kyse, sitä selvemmäksi tämä laki käy. Esimerkiksi henkiinherätysrituaali vaatii runsaasti energiaa loitsijoilta, mutta myös aimo kasan kultaa komponentikseen. Magia siis muuttaa asioiden paikkaa tai olomuotoa, mutta ei luo niitä tyhjästä.

Jos velhot voisivat korvata hevoset ja jalkapatikan, olisivat Siipivaunut yleinen näky kaikkialla. Valitettavasti asioiden (ja erityisesti elävien olentojen) liikuttaminen on kallista. Kokeneet velhot kykenevät teleporttaamaan lyhyitä matkoja, mutta etäisyyden kasvaessa tulee kykyjen raja nopeasti vastaan. Käytännössä teleporttaaminen on mahdollista muutamien satojen metrien verran. Esineiden liikuttaminen on sen sijaan paljon kevyempää, mutta vaatii usein valmistautumista etukäteen. Aamulla loitsijan hipelöimä kirja on mahdollista teleportata iltapäivän neuvotteluihin toiseen kaupunkiin, mutta hetken mielijohteesta on lähes mahdotonta taikoa ensiapulaukkua maanalaisiin viemäreihin. Kun velho kutsuu muiden maailmojen olentoja kuten helvetinkoiria avukseen, kyseessä ei ole todellinen teleportaatio vaan tilapäinen ilmeennyttäminen. Vieraat olennot kyllä kokevat olevansa fyysisesti velhontornissa, mutta loitsun rauetessa joko ajan tai olennon tajuttomuuden takia, katoavat kutsutut hirviöt silmänräpäyksessä takaisin kotiinsa. Se mitä tosimaailmassa nähdään, on pikemminkin manifestaatio olennosta, joka pysyy kuitenkin koko ajan ankkuroituneena todelliseen maailmantasoonsa. Jotkin harvat historiankirjat kuvaavat, että vastaava manaus voi toimia myös toiseen suuntaan, ja toiseen maailmaan manatuksi joutuminen on hulluksi tekevä kokemus.

Henkiinherätys on hyvin herkkä prosessi, jossa moni asia voi mennä pieleen. Yleensä rituaali tulee suorittaa hyvin pian menehtymisen jälkeen, tai ruumis täytyy säilöä taikakeinoin. Epäkuolleisuus pilaa ruumiin pysyvästi, jolloin ainoa tapa herättää sielu henkiin on suostutella se reinkarnoitumaan. Epäkuolleena ”eloon” nouseminen on huomattavasti helpompaa ja yleisempää kuin todellinen henkiinherätys. Molempia katsotaan vieroksuen useimmissa maailmankolkissa, ja henkiinherätys onkin mahdollisuus lähinnä niille, joilla on oikeat suhteet ja runsaat rahakirstut. Henkiinherätyksen mahdollisuus on kuitenkin melko yleisesti tiedossa, minkä vuoksi esimerkiksi vaikutusvaltaisten piirien salamurhaajat tapaavat viimeistellä työnsä katkaisemalla uhrin pään herätyksen estämiseksi.