Guillouxin hallitsijasuku

Ensimmäinen Guilloux, Klaoda ”Kamala”, nousi johtamaan Goulhania pitkään jatkuneen pappisvallan jälkeen vuonna 538. Goulhanin talous oli surkeassa jamassa, ja kansa rahvasta sekä huonokuntoista. Raa'alla otteellaan Klaoda teki maalle ryhtiliikkeen ja panosti erityisesti laivanrakennukseen ja metallien jalostukseen.

Kansa nurisi byrokratian ja tarkemman valvonnan alla, mutta kun rahaa alkoi virrata maahan ja työ elävöittää kansaa, Klaodan saavutukset olivat kiistattomia. Tästä eteenpäin valta siirtyi suvussa perilliseltä toiselle, kunnes Maanveljien vallankaappaus katkaisi monarkkisen perinteen.

Jildazigin valtakausi (814-832) jää historiaan kumarruksena Klaodalle. Vuosisatoihin on mahtunut tumpeloita ja harhaisia hallitsijoita, mutta Jildazig piti Goulhanin tiukasti raiteillaan. Häntä vaivasi tietysti tyranneille tyypillinen ahneus ja itsekeskeisyys, mutta hänen kautensa aikana maan talous kasvoi kohisten. Mies nousi valtaan nuorena, vain 16-vuotiaana, mutta oli ehtinyt valmistautua tehtäväänsä lapsesta saakka. Hänen edeltäjänsä Junning sairasti pitkään lihassairautta, ja vaikutti roikkuvan vallan kahvassa ihan vain piruuttaan.

Jildazig tunnettiin seurapiirien hyvästä kohtelusta. Hän antoi aatelisille juuri sen verran huomiota ja erivapauksia, jotta he pysyivät tyytyväisinä, mutta ei antanut kenenkään hyppiä nenilleen. Rajojen ylittämistä seurasi kiivas, jopa aggressiivinen vastaisku, joten häntä opittiin nopeasti kunnioittamaan.

Valtakauden aikana hän vahvisti kauppasuhteita Merlen ja Kolkonsaarien kanssa ja tuki uusien mineraalivarantojen etsimistä. Ennen pitkälti koskemattomalle Roihuarolle perustettiin useita kaivostukikohtia. Kauden merkittävin tapahtuma oli Verikuun yö, jonka seurauksena täysin uusi osapuoli saapui Isarian valtapeliin. Tiukalla mutta sulavalla diplomatialla Jildazig solmi ystävälliset suhteet uusiin naapureihinsa, ja molempia osapuolia hyödyttävä liitto kirjattiin Zeslawekin sopimukseen.

Jildazigin vaimo, kuningatar Archantel, tuli Deguinen aatelissuvusta. Hän esiintyi tärkeilevästi jokaisessa valtionmenossa miehensä rinnalla, mutta ei juuri käyttänyt julkista valtaa asioihin vaikuttaakseen. Huhujen mukaan kulissien takana hän paljasti todellisen minänsä, joka oli julma ja harhainen. Pöyristyttävimmät juorut vihjasivat jopa hänen harrastavan kiduttamista salaisessa kammiossaan linnan alla, mutta moisilta sepityksiltä katkaistiin siivet nopeasti ja tehokkaasti.

Kuningaspari sai kaksi lasta, prinssi Jezekaelin ja prinsessa Archvaeligin. Prinssiä kuvaillaan isänsä tavoin ahneeksi ja omahyväiseksi, sekä olemukseltaan levottomaksi. Prinsessa taas on hienostunut ja hillitty. Archvaelig on tullut jo nuorena muoti-ikoniksi aatelisten keskuudessa tavallaan käyttää täysin mustia juhla-asuja. Ollessaan isänsä tavoin kuusitoistakesäinen Jezekael olisi perinyt vallan kuninkaan kuollessa vastarinnan hyökkäyksessä, mutta monarkian kaatuessa jalosukuisuudella ei ollut enää merkitystä. Hän ja pikkusiskonsa ovat tällä hetkellä virallisesti kadonneita, mutta useimmat uskovat heidän olevan kuolleita, Maanveljet eivät vain halua kailottaa tappaneensa lapsia.