Tunnetaan myös nimellä Savarut
”Jos ei lopussa toivoa, ei ole vielä lopussa” - Lalan sanonta
Vanha domatiyalainen uskonto, joka on pitänyt maassa valtauskonnon paikkaa aivan viime vuosikymmeniin saakka, kunnes Valonneidon kirkko ohitti sen levinneisyydessään. Savarut keskittyy henkiseen kasvuun, jonka myötä harjoittaja eli savaani pääsee mysteeriuskonnossa syvemmälle tasolle. Uskonnon keskeisiä arvoja ovat itsehillintä, ikuinen oppiminen, harkinta, uteliaisuus ja tasapaino. Savarutia ei juurikaan harjoiteta Domatiyan ulkopuolella.
Uskonto pohjaa legendaan Ensimmäisestä, joka sai jumalilta siunauksen muistaa entiset elämänsä. Hän eli kuusi elämää ennen valaistumistaan, ja niistä jokaista palvotaan osana kokonaisuutta. Katikan saaret ovat savaaneille pyhä paikka, sillä Ensimmäinen palasi aina elämänsä ehtoopuolella sinne mietiskelemään ja kuolemaa. Siksi saarten menettäminen oli erityisen raskas isku uskonharjoittajille, ja on osaltaan vaikuttanut uskonnon suosion hiipumiseen.
”Vuosi äitinä saa elämään kaksi alkemistina” - yleinen sanonta
Tavallinen kansa harjoittaa savarutia lähinnä palvomalla Kuutta pyhää, mutta syvemmälle vihkiytyneet oppivat niin taikuutta kuin metafysiikkaa. Pyhille ei uhrata, vaan elämässä tehdään tekoja heidän esimerkkiensä mukaan. Tavoitteena on ilmentää kaikkia tasapuolisesti. Savaanit hautaavat kuolleensa osittain avoimissa arkuissa, jotta sielu pääsisi jatkamaan matkaansa mahdollisimman vaivatta seuraavaan elämään mietiskelyn jälkeen.
Savarut ei kiellä muiden jumalten olemassaoloa, päin vastoin. Ne kuitenkin nähdään niin kaukaisina, ettei tavallinen ihminen voi heihin rukouksillaan vaikuttaa. Sen sijaan Kuusi pyhää ovat siltä kuolevaisten ja jumalten välillä.