Ihmisten keskuudessa kaikkein laajimmin levinnyt uskonto on inehmon usko. Uskonnon nimi, ihmisen usko, viittaa siihen, kuinka se on nimenomaan ihmisiä varten. Sen jumalia ei muiden lajien anneta kumartaa.
Vanhimpia ja voimakkaimpia ovat alkujumalat. Heidän uskotaan luoneen tämän maailman ja hallitsevan sen syvimpiä elementtejä.
Inehmon uskoon kuuluu myös ihmissankareiden palvonta. He ovat ihmisten ajan alkuhämärissä vaikuttaneita henkilöitä, joiden uskotaan nousseen puolijumalan asemaan. He hallitsevat paljon suoremmin arkielämään vaikuttavia asioita, ja siksi palvonta kohdistetaankin yleensä heihin.
Alussa oli vain Hersia, meri.
Yera, aurinko, herää olevaisuuteen, jotta meri ei katoaisi tyhjyyteen.
Yön tullen auringon mentyä lepäämään Hersia, kuu, herää surullisena.
Seuraavana iltana Yera jättää liekin palamaan pimeyteen muistoksi itsestään, ja Hersia kietoutuu sen ympärille.
Morgot, maa, tulee pitelemään liekkiä.
Catagar, ilma, on mustasukkainen ja ulkopuolinen, ja alkaa hajottaa Morgotin muovaamia saaria.
Lopulta Samita tulee härnäämään Catagaria, jotta Morgot ehtii korjata maan ennen yön saapumista.
Inehmon usko näyttäytyy erilaisena paikasta riippuen. Paikallisilla kirkoilla on suuri autonomia, eikä uskonnolla ole yhtä hallinnoijaa. Paikallisia kirkkoja johtaa heeros eli sankari, jos sellainen on saatavilla. Muussa tapauksessa papit eli ineemit johtavat kirkkoa yhdessä. Heerosien johtamilla kirkoilla on yleensä vahvempia näkemyksiä ja tavoitteita kuin ineemien johtamilla kirkoilla.
Tavallinen kansa harjoittaa uskoaan kirkossa käymällä, jättämällä pieniä ruoka- tai rahauhreja kylän alttarille ja rukoilemalla. Iltarukouksessa jumalille luetellaan kaikki kunnialliset teot, joita päivän aikana on tehnyt. Monissa juhlissa on myös uskonnollisia elementtejä.
Vaikka jokainen seurakunta on omanlaisensa, uskonnolliset näkemykset voidaan jaotella liberaaleihin ja konservatiivisiin. Liberaalit ineemit suhtautuvat myönteisesti lajien väliseen yhteistyöhön, demokratiaan ja heeroksien suureen valtaan. Konservatiivit taas pitävät arvossa tiukkaa luokkayhteiskuntaa, pappien valtaa heeroksien yli, ehdotonta ihmiskeskeisyyttä ja haltioiden halveksuntaa.
Etelässä frygorit eivät palvo kaikkia inehmon uskon jumalia, vaan he osoittavat rukouksensa suoraan Suurille Äideille. Heidän keskuudessaan Hersia ja Yera tunnetaan Hezibahina ja Yezbelinä. Frygorit uskovat, että vain he ovat palvonnan arvoisia: ihmislähtöiset puolijumalat ovat heikkoja ja muut alkujumalat pahansuopia ja petollisia.
Inehmon usko tuli Goulhaniin jo uudisasukkaiden mukana 110-luvulla. Ensimmäisen hallitsijasuvun, Vallerien, sammuttua valtaan nousi kansan rakastama heeros Gouron Jaffres. Pappisvallan aika kesti vuodesta 243 vuoteen 538. Vuonna 302 maassa toteutettiin uskonpuhdistus, jossa tehtiin selvä ero haltioiden seelathanin ja inehmon uskon välille.
Nykypäivänä Goulhanin kansa on yhä syvästi uskonnollista, mutta papistolle harmia tuo ”metsäuskoisuus”, haltioilta peritty harhaoppisuus. Papistoa kunnioitetaan ja jopa pelätään. Heerokset nähdään lähestyttävämpinä, ja he houkuttelevat paljon väkeä kirkkoihin.